maanantai 28. marraskuuta 2016

"That horse eats his own poop"

Viime viikon työviikosta kaksi ensimmäistä päivää meni miesflunssaa kärsiessä, joten työviikko siltä osin oli kevyempi. Keskiviikko ja torstai meni perus päivärytmillä, aamu ysistä puoli kahteen luokan mukana hääräämistä. Pääosin matikan ja englanninkielen tukemisella. Just ne kaksi jotka on mun vahvuuksia. 
    Perjantaiksi minut siirrettiin Junior 3 luokan mukaan. Päivään kuului parinkymmenen minuutin bussimatka maatilalle, jossa juniorit pääsi näkemään maatilalle tuttuja eläimiä. Itse sain tietää määränpään vasta perjantai aamulla, joten mun asuvalinta ei ehkä ollut kyseiselle alueelle paras mahdollinen. Silti selvisin. Maatila oli ihan jees, ei valittamista. Tuoksua kyseisessä paikassa voisi verrata telttaan, jossa autollinen bensalenkkareita on viettänyt pitkän viikonlopun Korian festareilla. Kaikesta huolimatta tälläiset päivät on hyvää vaihtelua niin opettajille kuin oppilaille. Iso peukku sille.
Maajussi - Simo




Kuoma



  
Lisää kuvateksti

Lounastauko, mun lempi tauko.

Intistä tuttu pikakahvi


  

2 kommenttia:

  1. Hei Simo! Olen lukenut blogiasi hymyissä suin, ja aina kun olen uusimman lukenut, en millään malttaisi odottaa seuraavaa! Sinulla on hieno huumori välillä meinaan pudota tuolilta lukiessani juttujasi. Torikahvilan antimethan on joka kerta sylissä jos satun siellä blogin avaamaan. Tosin tällä hetkellä elämässäni kaikki on väritöntä ja mikään ei maistu miltään kun ystäväni on kaukana valloittamassa Maltaa, ei edes posso. Odotanki mestarin näkemistä kuin kuuta nousevaa ja joka aamu se on lähempänä! Liitonlenkki, kakan jauhanta(ei kirjaimellisesti), possokahvi ja mäkissä käynti ovat puuttuneet normaali arjestani viimeiset neljä viikkoa. Pidän huolta, että Kotkan valot ovat yhtä kirkkaat kun saavut takaisin. Ikävöiden topiitto. Ps. Etkö ole tottunut tuohon kakan hajuun asumillasi alueilla�� (hehheh) Tietenkin olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Topiitto! Ihana nähdä että mun blogilla on edes yksi lukija. Tämä motivoi jatkamaan tämän itselleni erittäin tärkeän jutun kanssa. Ihanko olisin uudesti syntynyt. Vaikka elämä täällä on märkää ja kaikinpuolin erittäin mieluisaa, en siltikään malta odottaa pääsyä räntäpaskakusisateeseen, jossa mua odottaa upeat ystävät joiden kanssa pääsen nauttimaan hyvästä ruuasta, juomasta ja erityisesti seurasta. Ja mitä kakanhajuun tulee, se on tosiaan tuttu jo ennestään Kouvostosta mutta täällä se oli pelättyä pistävämpi.

      Terveisin Simo, Bloggaaja, ystävä.

      Ps. Kun tulen, lähdetään (yöhön).

      Poista